Tänään elämä näyttää hieman eilistä valoisammalta, tosin aloin tässä miettimään, että parisuhteessani ei taida ihan kaikki olla kohdallaan, koska kammoan ajatusta että poikaystäväni lukisi tätä blogia. Kirjoitan siis salaa. Lähinnä tämä pelkoni perustuu siihen, että hän saattaisi vähätellä, tai jopa nauraa ongelmilleni, hän kun on tätä vanhaa koulukuntaa, että mikään ei ole vialla jos ei vähintäänkin jalka ole katki. Mitään henkisiä ongelmia tai sairauksia ei ole olemassa. Piste. Tai jos on, niin sähköshokkeja, pakkopaitaan ja etsimään pyöreästä huoneesta nurkkia. Itse en pidä itseäni vielä ainakaan kypsänä laitokseen.
