Pahoitteluni. Oon taas vellonut jossain itsesäälin pohjamudissa, enkä oo saanut edes aikaiseksi kirjottaa. Remontti oli ja meni, muuttokin onneks. Mun mummon sisko kuoli, eikä mulla ollut vuodattaa kun yksi kyynel. Miten itsekäs voi ihminen olla? Ihminen joka on ollut mun elämässä 23 vuotta, on yhtäkkiä poissa, eikä multa heru kun yksi kyynel. Niin syvällä mä …
Lue kokonaan
Huomenna pitäisi hakea uuden asunnon avaimet. Tuntuu koko ajan että on miljoona asiaa mielessä ja puolet niistä jää hoitamatta. Toivottavasti tää muutto menee kivuttomasti! En ole edelleenkään saanut aikaiseksi soitettua aikaa psykiatrille, vaikka siitä on jo pari viikkoa kun lääkäri käski niin tehdä. Ihan kun se olis jotenkin iso homma! Mä en käsitä miten aivan …
Lue kokonaan
Kun tänään juuri aikaisemmin ehdin jo valittamaan mieheni ymmärtämättömyydestä masennusta kohtaan, hän päättikin kertoa epäilevänsä olevansa itsekin masentunut. Itse olen sitä jo kauan epäillyt, mutta olen pitänyt epäilyni itselläni, koska hänen asenteensa koko konseptia kohtaan on ollut niin negatiivinen. Alkaa vaan epäilyttään, että oonko ollut niin masentavaa seuraa että tämä on tarttunut? 😀 No, toivottavasti …
Lue kokonaan
Tänään elämä näyttää hieman eilistä valoisammalta, tosin aloin tässä miettimään, että parisuhteessani ei taida ihan kaikki olla kohdallaan, koska kammoan ajatusta että poikaystäväni lukisi tätä blogia. Kirjoitan siis salaa. Lähinnä tämä pelkoni perustuu siihen, että hän saattaisi vähätellä, tai jopa nauraa ongelmilleni, hän kun on tätä vanhaa koulukuntaa, että mikään ei ole vialla jos ei …
Lue kokonaan
Laitoin lapset nukkumaan hävyttömän aikaisin. En vaan jaksanut. Tää jatkuva huono omatunto ei ainakaan helpota. Olis niin hienoo, kun mun päässä olis vaan joku nappi mistä mut sais ON -tilaan, kun nyt tuntuu et oon ihan OFF. Tää voimattomuuden tunne on pahinta. Mun lääkäri käski mua soittamaan nuorten palvelun psykiatrille, enpä ole saanut aikaiseksi, yllättäen. …
Lue kokonaan
Jotta saatte edes jonkinmoisen kuvan minusta, on lienee paras aloittaa alusta. Ei nyt ihan synnytyssairaalasta, vaan muutama vuosi siitä eteenpäin, jolloin minulla puhkesi fibromyalgia. Sen on siis reuman kaltainen sairaus, sillä erolla että fibromyalgia ei rappeuta. Paitsi unta. Se ainakin mulla teki unen laadun todella huonoksi, ja sanoohan sen järkikin että kun nukkuu kymmenisen vuotta …
Lue kokonaan
Aloitin nyt sitten jo kauan haaveilemani blogin. Ajatuksenani on kertoa rehellisesti matkastani loppuunpalamisen syövereistä takaisin (toivottavasti) elävien kirjoihin. Toivottavasti aihe kiinnostaa, ja saatte jopa ehkä jotain apua/vertaistukea, välillä jopa synkästä sielunmaisemastani.
Lue kokonaan
